Esko Jalkasen syntymästä 100 vuotta

Kesäkuun 5. päivänä 2021 tulee kuluneeksi 100 vuotta metsänhoitaja, luonnontutkija ja mystikko Esko Jalkasen (1921-2007) syntymästä. Juhlapäivää vietetään silloin kansallismaisemissa, Tuusulanjärven rannalla, Majatalo Onnelan juhlasalissa. Juhlapäivän ohjelma esiintyjineen on Yhdistyksen hallituksella työn alla ja saamme ajallaan lisätietoja, miten kaikki Eskon ystävät ja hänen elämäntyötään kunnioittavat tai sitä eteenpäin vievät henkilöt voivat osallistua tähän ikimuistoiseen juhlaan. Seuraa siten tiiviisti kotisivujamme, että pysyt ajan tasalla Esko100-juhlapäivän vietosta ja miten siihen voi osallistua!


Päivää odotellessasi voit nyt heti lukea Eskon ajatuksia siitä, miten henkinen maailma hänelle
aikanaan avautui:

Kirjallisuuden kautta sain tutustua mm. Helena Blavatskyn, Annie Besantin,
Rudolf Steinerin, C.W. Leadbeaterin ja Pekka Ervastin kirjoihin. Vietin yökausia näiden
henkilöiden kirjoja lukiessani. Heidän kirjansa avarsivat maailmankuvaani ja toivat näkymättömän
maailman minulle paremmin ymmärrettäväksi ja samalla löysin myös uuden syvemmän
kiinnostuksen Suomen kansalliseepokseen, Kalevalaan.
Maanviljelysneuvos Mauno Pohjonen opetti minulle varvun ja heilurin käytön. Minulla oli myös
useita tilaisuuksia tutustua yhdessä Mauno Pohjosen kanssa talojen maasäteilytilanteeseen.
Varvun avulla aloin saada selville lähes mitä tahansa. Löysin kasvit uskomattoman hienoina
yksilöinä, joilla on selkeät yhteydet ympäröivään luontoon. Ja kaikki nämä ominaisuudet ovat
herkän ihmisen mitattavissa!


Kun sitten oma havaintokykyni kasvoi vauhtiin päästyään voimakkaasti, olin pian hakemassa
jarrutuskeinoja tavattoman moninaisille ilmiöille. Niinpä opinkin pyytämään esille vain sen, mitä
sillä hetkellä tarvitsin, eikä muuta.


Alkuvuosina kulkemani henkisen tien rauhallisesta ja hallitusta kehittymisestä olen syvästi
kiitollinen Tapio Kaitaharjulle, syvälliselle tietäjälle, jolla aina oli oikea ohje ja tieto pulman
ratkaisemiseksi. 1960-1980-luvuilla Tapio ja Aili Kaitaharjun kanssa teimme monta matkaa Lappiin
ja muualle Suomea lähinnä luontoa, metsiä ja sen monenlaista elämää tutkien. Tapio Kaitaharju
pystyi kommunikoimaan myös vaivattomasti luonnonhenkien kanssa. Hän on myös kirjoissaan
kuvannut monipuolisesti luonnonhenkien ihmeellistä maailmaa alkaen mahtavista vuorenhaltioista
muutaman sentin mittaisiin keijukaisiin.


Karjalohjalla oli Heponiemi-niminen kurssikeskus, jonne sain kutsun tulla keskustelemaan
luonnonmukaisesta viljelystä. Jo 1970-luvulla olin pitänyt useita tilaisuuksia ympäri Suomea
kertoen taimitarhoista, puutarhanhoidosta sekä korvasienien puoliviljelystä. Heponiemen kursseja
pidin 1980-luvun alkuvuosista lähtien.


Olin silloin oppinut käyttämään varpua ja löysin eläviltä kohteilta biokentät sekä maasäteilylinjat ja
niiden vaikutukset puihin. Nämä asiat kiinnostivat enemmän kuulijoita kuin viljelyasiat, joten aiheet
tuleviin kursseihin syntyivät heti sillä kertaa. Ennen pitkää huomasin, että uusia asioita tuli
jatkuvasti, joten lähes koko 1990-luku oli täynnä kurssitoimintaa ja asioiden keräämistä kirjoihin.
Kurssien sisältö alkoi vuosien saatossa muuttua aina vain enemmän näkymättömän maailman
suuntaan, eritoten auttamisen suuntaan. Vaimolleni lausun mitä sydämellisimmät kiitokseni
vuosikymmenten aikaisesta avusta kaikessa luonnon salaisten voimien tutkimiseen ja
kurssittamiseen liittyvissä asioissa. Nämä tehtävät ja kurssien pito sekä yliaistillisten tutkimusten teko siirtyivät vuonna 1999 kokonaan THM Tiina Lindholmille, jonka koulutin luonnon salaisten
voimien asiantuntijaksi, kurssienvetäjäksi ja työnjatkajakseni.

%d bloggaajaa tykkää tästä: