Tuhka

Metsänhoitaja ja luonnontutkija Esko Jalkanen puhui ja toimi luonnon puolesta – luonnon omilla ehdoilla. Nyt on meillä kaikilla mahdollisuus toimia yksinkertaisella tavalla luonnon puolesta ja seurata Jalkasen jalanjälkiä.

Kesäkuun 5. päivänä 2011 vietettiin ensimmäistä kertaa Tuhkapäivää, jonka vietosta on vuosien saatossa tullut pysyvä perinnetapahtuma kaikenikäisille luonnonystäville. Samana päivänä vietetään myös toista luonnon kannalta tärkeää päivää – Maailman ympäristöpäivää. Nyt juuri Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua; onhan kyse luonnon, lähiympäristösi ja lopulta juuri Sinun hyvinvoinnistasi!

Miksi Tuhkapäivän viettoon kannattaa osallistua?

Tuhkapäivänä voi jokainen tehdä symbolisen tai mahdollisuuksien mukaan suuremman ympäristöteon puuntuhkan avulla. Luontoon palautetulla pienelläkin puuntuhkamäärällä vähennetään maan happamuutta ja lisätään maan hiven- ja alkuaineita. Puuntuhka on erittäin emäksistä (pH 12-13), kun taas esim. metsämaa on melko hapanta (pH 3.5-6). Tämän tuhkateon merkitys omalle pihapiirille, kotiympäristölle, metsämaille ja puutarha- ja viljelymaille on tärkeä ajatellen luontoa, sen kasvua ja monimuotoisuutta ja lopulta ennen kaikkea ihmisen terveyttä.

Miksi Tuhkapäivää vietetään juuri 5. päivänä kesäkuuta?

Kesäkuun 5. päivänä 2021 tuli kuluneeksi 100 vuotta keskisuomalaisen metsänhoitajan ja luonnontutkijan Esko Jalkasen (1921-2007) syntymästä. Pohtihan hän jo kirjoissaan 1980-luvulla ”Vieläkö lisää myrkkyä, kasvinsuojeluaineita tai keinolannoitteita?” ja antoi samalla puuntuhkan käytöstä metsätalouden, maanviljelyn ja puutarhatuotannon monimutkaisiin ongelmiin ratkaisumalleja, jotka toimivat luonnon omilla ehdoilla. Tuhkapäivän vietto Jalkasen syntymäpäivänä sopii hyvin kunnianosoitukseksi hänen merkittävälle elämäntyölleen – ihmisen ja luonnon puolesta – ja voitiinhan Jalkasta hyvällä syyllä pitää tuhka-aatteen puolesta puhujana ja eteenpäin viejänä myös silloin, kun puuntuhkat virallisella taholla kehotettiin viemään kaatopaikoille epäteknisinä aineina. Onneksi ajat ovat nyt muuttuneet suotuisammiksi ja luonnon ehdoilla toimiville menetelmille annetaan nykyisin enemmän niille kuuluvaa arvoa.

Miksi Tuhkapäiväohjeet auttavat romahtaneen alkuainevarannon kuntoon saattamisessa?

Suomen ainoa Nobel-kemisti Artturi I. Virtanen totesi vuonna 1939, että luonto vaatii takaisin kaikki tuhkan sisältämät alkuaineet. Vain se takaa mahdollisimman monen entsyymin synnyn. Virtasen luonnon kannalta arvokkain kannanotto jäi kuitenkin hyvin vähäiselle huomiolle – AIV-rehun saadessa kaiken huomion. Vain tuhkalannoituksella on onnistuttu metsittämään huonokasvuisia rämeitä ja puuttomia nevoja (esim. Metlan tutkimusmetsä Muhoksessa). Tämä johtuu luonnon omasta alkuainetaloudesta. Jos luonto ei saa puuntuhkaa, syntyy pahimmassa tapauksessa 100-150 vuoden välein metsäpaloja, jolloin luonto itse korjaa tilanteen, varoitteli Esko Jalkanenkin aikanaan. Tätäkö haluamme?

Virtanen sanoi, että kasvit tarvitsevat kaikki tuhkasta löytyvät alkuaineet, vieläpä tuhkan suhteissa, mitä se merkitsee?

Analyysi kertoo nykyisin, että tuhka sisältää jopa 79 alku- ja hivenainetta. Saako ihminen nykyään riittävästi alku- ja hivenaineita? Tutkimusten (Ross M.Welch) mukaan yli 50% maailman väestöstä kärsii yhden tai useamman hivenaineen puutteesta. Koska kysymyksessä on koko luonnon eli ihmisten, eläinten ja kasvien perusaineenvaihdunnan edellytysten luominen, asia muuttuu vakavaksi.

Vielä muutama vuosikymmen sitten maatalousneuvonta monissa pitäjissä kehotti viemään tuhkan ja karjanlannan kaatopaikalle, koska ne olivat epäteknisiä aineita, tiesi Jalkanen aikanaan kertoa. Kuitenkin pohjoisen havumetsävyöhykkeen luonto on yhä uudestaan ja uudestaan syntynyt terveenä tuhkasta. Niin se syntyisi vieläkin.

Voimakkaasti lisääntyvä luonnonmukainen viljely on hyväksynyt Virtasen näkemyksen sekä henkisenä sanomana että kokemusperäisesti. Kasvin maanpäällistä osaa edustavat varsi ja lehdet ja maanalaista osaa juuret juurikarvoineen. Puilla juurikarvojen tehtävää hoitavat sienten rihmastot. Puut ja sienet elävät siis symbioosissa toisiaan hyödyttäen. Kotitalouksissa puuntuhkat olisi siis hyvä ottaa talteen ja levittää omille maille eli luontoon! Jäähtynyt tuhkapesän tuhka leivinuunista, takasta, nuotiosta tai saunan uunista kannattaa ennen käyttöä ensin siilata, että kekäleet saadaan siitä poistettua. Mitään haittaa ei tule, jos mukana on jonkin verran poltettu esim. paperia.

Miten puuntuhka eroaa väkilannoitteista?

Puuntuhka on elävästä luonnosta palamisen kautta rakentunut materiaali, jota ilman terve elämä laajoilla havumetsävyöhykkeillä ei ole mahdollista. Tuhkan emäksiset metalliyhdisteet syrjäyttävät maakolloidien sitoman vedyn ja kierto voi alkaa uudelleen. Väkilannoitteen sisältämät ravinteet eivät tuota tätä tulosta, koska ne ovat neutraaleja ja happamia. Kasvit huolehtivat itse aktiivisesti ravinteiden otosta. Kun vedyn ja ravinteiden vaihto jatkuu vuosikymmeniä, maakolloidit muuttuvat happamiksi ja kasvuolot huononevat, muistutti Jalkanen aikanaan. Myös nykyiset happosateet kiirehtivät kulotusta. Luonnossa puuntuhkaa esiintyy hyvin vähäisinä pitoisuuksina. Tuhkaa kuitenkin riittää kulon jäljiltä jopa puoleksi vuosisadaksi, koska tuhkan osaset sitoutuvat sähköisesti maahiukkasiin. Vain ravinteita tarvitseva kasvi pystyy sidokset purkamaan, ohjeisti Esko Jalkanen aikanaan. On muistettava, että kulotuksesta antaa Pelastuslaki tarkemmat määräykset ja siksi kulotuksen sijaan onkin hyvä rikastaa omia maitaan itse siilatulla – täysin jäähtyneellä – puuntuhkalla, joka sisältää useita kymmeniä alku- ja hivenaineita.

Miten puuntuhkaa käytetään?

Tuhkalannoituksen voi antaa yhdellä kertaa esim. Tuhkapäivänä tai sen tienoilla tai heti lumien sulettua. Myös syksyllä tai pitkin kasvukautta voidaan tuhkalla lannoittaa. Ammattiviljelijät ja metsänomistajat saavat tarkempia virallisia ohjeita (esim. luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvista lannoitteista) Elintarviketurvallisuusviraston tai Metsäntutkimuslaitoksen kotisivuilta.

Nyt kaikki Tuhkapäivää viettämään!